Meillä on ollut aika selkeän epäsäännöllinen linja tässä reissauksessa välillä Turku-Nauvo. Toisin päin kuin yleensä: arje Nauvossa, viikonloput kotona. Marko vois laulaa, että "viikonloppisi oon nyt mä vaan..." tai miten se biisi meni?? Ite oon siis aina la- ja su kellon ympäri töissä. Silloin Marko ja Emilia saavat olla ihan kahden. Kyllä tyttö jo viikolla ehtiikin huudella isshiii. Isähän on siis viikot töissä ja asuu Turussa..
Mutta siis taas kuulumisia Nauvosta! Metsämansikat ovat kypsiä ja niitä saa kaikki poimia itse:
Ruusa ei ainakaan vielä ymmärrä mansikoiden(eikä mustikoidenkaan hyvyyttä).
Juhannuksena tuli myöskin saatua hiekat rannalle, joten nyt löytyy Nauvon Paratiisi-kallioiden lomasta tällainenkin keidas
Ja näkymä keittiöstä aamukahvia juodessa on näin ihana:
Nauvossa hermo lepää ja ajankulu unohtuu, onneksi!
Perjantaina tuli yllättävä puhelu: vanhat purjehduskaverit soittivat ja kysyivät ukilta että ovatko he kotona, tulisivat kylään. Silloin he olivatkin jo rannassa! Tosi kiva yllätys! Emilia katselee paljon merelle ja ilmoittaa aina kun vene menee: sormi ilmaan heilumaan, suu tötterölle ja suhina-ääni päälle! Ukin vene on vieläkin maissa, remontti ei ota valmistuakseen:( No nyt siis Emilia pääsi ihan veneen kannelle kävelemään! Tyttö oli tosi innoissaan! Veneen emäntä oli apuna uudelle merenkävijälle, taitavat molemmat nauttia:) Emilian ilme on kuin aikoinaan äidillään alttarille kävellessä: hymyilitti ilosta ja onnesta utta kun ei vaan uskaltanut iloita(vielä)..
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.