26.7 s/y Yemaya irrotti köydet rannasta mukanaan koko poppoo: ukku, mummo, Ruusa-koira, Mika-eno, Annis-"täti", Anu-äiti, Marko-isi, Emilia ja Ella. Seilit pystyyn ja kokka kohti Keistiötä joka on valittu vuonna 1990 Vuoden Vierasvenesatamaksi. Tosin tuosta on siis aikaa, eikä suureemmin uudistuksia ollut tapahtunut.. Mutta varsin idyllinen paikka! Heti rannasta löytyi kyläkauppa, juottola, grillikatos, suihku, mahdollisuus vuokrata sauna(15e/h), lapsille keinut, leikkimökki ja kiipeilylaivaJ

Säät olivat meille suotuisat joten kaikki saimme aurinkoa kivasti, jopa Annis;) Ja lystiä oli! Välissä piti vähän asennellakin jotta saimme tv:n näkymään, tässä ukot porukalla reeraavat

Maston nokassa on siis antenni josta tulee johto maston jalkaan josta se taas vedetään seinään, tässä siis veto menossa;) Ahertamisen jälkeen piti Emilian päästä halimaan siskoaan, oli vähän jännittävä tuo asentelu;)

Keistiöstä piti tuoda työläiset Mika ja Annis Nauvoon jotta pääsevät "sorvin ääreen". Emilia oli yöllä tosi kipeän oloinen joten kiikutimme hänet heti maanantai-aamulla Nauvon kunnanlääkärille. Mennessä jo tiesin "tuomion" valmiiksi ja suunnittelin pyytäväni tietyt lääkkeet. Tuomio oli se minkä kuvittelinkin: alkava korvatulehdus ja keuhkoputken tulehdus, saimme haluamamme lääkkeet. Purjehdusta tämä ei kuitenkaan lääkärin mukaan estä joten ei kuin menox sanoi Annie Lennox!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ensin mietiskelimme minne mennä, lopulta veneemme löysi tiensä Gyltön lounaispuolella olevalle saariryhmälle. Rantauduimme yhteen paikkaan jonka piti olla koko yön suojassa tuulelta, mutta illan mittaan tuuli kuitenkin kääntyi aivan eri suuntaan kuin minne säätiedotus lupasi. Jouduimme siis iltasella kiskomaan ankkurin ylös ja kiertämään saaren suojaiselle puolelle. Pesin illalla vaippoja ja seuraavana aamuna kävin vielä uimassa kun oli niin lämmin vesi. Katsastimme lähisaaret tulevia rantautumisia varten ja sitten taas jatkoimme matkaa.

Koska välimatkat ovat 4-8h kestäviä niin luonnollisesti reissussa myös syödään ja nukutaan. Tehdäänpäs pieni katsaus Yemayaan puolen päivän jälkeen…

Aloitetaan keulasta, mitäs sieltä löytyy??? Isompi jalka… ja pienempi jalka! On tainnut mummolle käydä köpelösti Emiliaa nukuttaessa

Jaahas, saapastellaan salongista ohjaamoon, täältä löytyy myöskin väsynyt pieni matkustaja

Noustaanpas rappuset ylös sitloodaan…. Ilmiselvästi tirsat yllättivät kesken ruokatauon! Kätevä tapa varat ruoka itselleen, pitää leipää nukkuessaan suussaan nin ei kelpaa enää muille!

Ja kannen kautta veneen keulaan kuljettaessa törmäätään pieneen raatoon joka herätessään sadatteli itsensä polttamista! Ei ole ilmiselvästikään vielä ollut tarpeeksi paljon merillä tietääkseen ettei veden ääreen kannata simahtaa;)

Mitä siis opimme? Ei uni paikkaa katso ja että kipparilla on keskipäivällä aika yksinäistä.. Sinnikäästi ukki-kippari jaksaa välillä yksinäänkin luotsta meidät satamasta toiseen, tällä kertaa kohteena oli Mossala. Unien jälkeen kiskoimme purjeet ylös ja minä innostuin pyykkäämään. Niinpä käväisin uimalaiturilla hakemassa vettä merestä, mutta kuinka kävikään?? Otin väärästä kohtaa kiinni ja tipahdin vauhdista mereen! Tällä kertaa onneksi jäin uimatikkaisiin kaulastani jumiin paukkuliivien pamahdettua. Onneksi kippari huomasi tilanteen ja käänsi keulan kohti tuulta jolloin vauhti hidastui. Sain köysin käsiini ja pääsin omin avuin ylös merestä. Uimalaiturilla seistessäni huomasin, että onneksi lasit säilyivät päässä. Mutta puhelin oli taskussa…L Se on siis entinen! matka jatkui ja perille päästyämme teimme pienen ilta- ja aamuretken vaijerilossilla Mossalan vierussaareen Björkööseen jonka rannassa oli kauppa. Ei meillä kauppaan mitään asiaa ollut, mutta ne ovat saaristossa pieniä elämyksiä ja siksi jokainen täytyy tarkastaa!

Kaikki hauska loppu aikanaan ja niin meidänkin piti lopulta suunnistaa takaisin Nauvoon ja kotiin.