Ohhoh! Onpas ollu pitkä väli sitten viime kirjoituksen  Näkyy siis valitettavasti täälläkin että kiirettä pitää

 Olis kiva kun ehtis paremmin pysähtymään elämässä, elämään tätä hetkeä ja nauttimaan näistä vähäisistä vuosista kun lapset ovat lapsia... Emilia menee 3v päästä kouluun.. No, turha sitä on nyt miettiä vaan tosiaan elää tätä hetkeä Valitettavasti vaan tääkin päivä meni tähän tahtiin

6.15 herätys

6.45 lapset ylös

7.15 lapset päiväkotiin

7.30 töissä

15.45 töistä pois (marko hakee lapset ja vie kotiin joten en näe heitä)

ajo Loimaalle

17.00 koulu alkaa

20.45 koulu loppuu

ajo kotiin

21.40 kotona, iltapala, aamuvalmistelut

22.15 nukkumaan

Onneksi näitä päiviä on viikossa vain kaksi, näinä päivinä en kuitenkaan näe siis lapsia hereillä olevina kuin 30min

Saa katsoa kauanko jaksan tätä tahtia.. Vielä ei  ole edes läksyjä joutunut tekemään. Mitä se on sitten kun joutuu niidenkin takia vähentämään aikaa lasten parista? No, ehkä tarttis tässäkin suhteessa elää tätä hetkeä eikä miettiä tulevaa. Ei ole kyllä kumma että pikkulapsi-ajasta puhutaan ruuhkavuosina, mä olen vain lisännyt siihen ruuhkaa  Olenko itskäs kun tässä vaiheess yritän näitä iltaopintoja?? Jäisikö lapsille parempi muisto lapsuudesta jos olisin enemmän kotona? Toisaalta olen ollut heidän kanssa kotona pitkään ennen tätä työ/koulu rumbaa.. On tämä vaikeaa, mikä on "oikein" ja mikä "väärin"? Ehkä mä piakkoin löydän "oikean" vastauksen, viitsinkö jatkaa tätä rataa vai säästänkö itseni ja perhettäni etten polta meitä kaikkia loppuun.

Tosiaan, päiväopinnot ovat muuttuneet työharjoitteluksi vuoden loppuun asti. Harjoittelupaikan sain YIT Oyj:stä Kiinteistöpuolen hallintopalvelusta Tänään oli eka päivä joka meni ihan kivasti, alkulämmittelyä.

Ja tää iltaopiskelu siis josta olen tässä nyt pohtinut on Turun ammattikorkeakoulun liiketalouden opinnot Loimaalla, eli tähtäimessä tradenomin tutkinto. Koulu on 3v kestävä ja ihan sama opintomäärä(210opintopistettä) kuin lukion penkiltä vastavat opinnot aloittavalla. Siksi ehkä itekin kauhistelen tekojani, onko musta siihen työn ja perheen ohella?

Jotain mukavaakin täsä hetkessä, tässä vihettä!

Muokkaillaanpa vähän erään laulun sanoja..

"3 yötä *****n on, laskin aivan itse äsken kun mietin

kiireitä tän viikon. Ommelllaan ja järjestellään..Diipadaa!"

http://www.annaleenajamika.tahdomme.fi/